Kirjon kanssa

Tänä viikonloppuna on taas ulkoilu paljon. Käytiin metsäretkellä Espoon kaitalammella sekä Haltialan aarnimetsässä. Espooseen menimme muutaman ystävän kanssa, mukanamme pienet eväät. E viihtyi hyvin leiripaikan ympäristössä ja saatiin jopa juoda kahvit melko rauhassa :) Tänään tehtiin suklaahippukesksejä evääksi metsäretkelle Kinuskikissan ohjeella .  Helppoja ja nopeita! Tykkään hirveästi leipoa ja kokeilla erityisesti erilaisia kakkuja :) Nyt tein ensimäistä kertaa keksejä. Tänä viikonloppuna on unetkin olleet parempia. E on nukkunut heräämättä molemmat yöt n. 21.15-6 ja 21.30-6.40. Aiemmasta ajatuksesta poiketen, myös päiväunet pidettiin tänä viikonloppuna ohjelmistossa. E pyysi molempina päivinä itse ~12 aikaan kuvakortilla "nukkumaan" ja nukahti molemmilla kerroilla hyvin nopeasti. Nyt akut ladattuna kohti uutta viikkoa :)

Moikka ja kivaa torstaita! Ilmat ovat suosineet ainakin pääkaupunkiseutua lähes koko poikkeusajan. Ollaankin puhuttu kavereiden kanssa miten paljon kurjemmalta tämä aika olisi tuntunut vesisateen keskellä, kun ulkoilu nyt ollut se ainoa "sallittu" aktiviteetti! Tällä viikolla ilmat ovat entisestään lämmenneet ja olemmekin siirtyneet talvivaatteista kevyempään välikausivaatetukseen. Monella aisti yli- tai aliherkällä ja/tai kirjolaislapsella vaatteisiin totuttelu tuottaa haasteita enemmän tai vähemmän. Monilla vaatteiden ja kenkien on tunnuttava tai näytettävä tietynlaisilta, jotta ne hyväksytään päälle. Joillekin lapsille kelpaavat vain esimerkiksi tietystä materiaalista valmistetut housut tai sukat jotka tuntuvat oikealle. Ensimmäiset pari vuotta E hyväksyi helposti ja mukisematta vaatteen kuin vaatteen mikä hänelle päälle puettiin. Vanhempana vaatteiden suhteen on tultu valikoivammiksi. Ei kuitenkaan voi sanoa että ongelmaksi asti.  Tänä vuonna meillä on kauden vaihdo

Viimeistä vapaapäivää viedään tältä erää. Tänään on herätty (jälleen...) hyvissä ajoin jo klo. 5. Nukkumaanmenon myöhäistäminen ei pidennä unia aamusta. Olemmekin miettineet, että jätämme päiväunet viikonlopulta pois, josko se parantaisi yöunia? Niinä päivinä, kun poika on jättänyt päiväkodissa nukkumatta, ei hän jaksa valvoa iltaan asti vaan nukahtaa syliin, vaunuihin tai autoon jossain kohtaa. Yksi syy miksi myös olemme edelleen pitäneet kiinni päiväunien nukkumisesta viikonloppuna, on oma jaksaminen ja se pieni hengähdystauko touhuamisesta keskellä päivää. Olen myös miettinyt sekoittaako poikaa nukkua päiväunet päiväkodilla mutta ei kotona. Noh kokeillaan ensi viikonloppuna onko vaikutusta mihinkään :) Kävimme eilen ja tänään Haltialan aarnimetsäalueella kävelemässä. Kävelemme usein lenkit ja leikkipuistomatkat vaunujen kanssa. Syinä tähän on, että E:llä on usein eri näkemys kuljettavasta suunnasta sekä vaarantajun puute liikenteessä. Metsäalue on turvallinen paikka h

Hei ja ihanaa viikonloppua! Meillä on menossa pitkät vapaat. Viikonloppu menee aina niin äkkiä, ihanaa kun ehtii kerrankin 4 päivää nauttia hitaista aamuista! :) Vielä kaksi aamua jäljellä. Arkipäivinä lähdemme kotoa 7 aikaan ja tulemme kotiin 16 aikoihin. Työskentelen sairaanhoitajana ilman etätyö mahdollisuutta, joten töiden ja päiväkodin osalta meidän arkemme ei ole tilanteen myötä juuri muuttunut. Tilanteen mukanaan tuomat muutokset eivät olet aiheuttaneet meillä ainakaan vielä reaktioita E:n kohdalla. Hän on aina ollut melko hyvin erilaisiin tilanteisiin ja ympäristöihin sopeutuva lapsi. Esimerkiksi nukkuminen sujuu suht hyvin missä tahansa. Yökyläilyt tai lomareissujen majoitukset eivät ole tuottaneet ongelmia. Yhteinen aika on lisääntynyt, kun olemme kaikki arki-illat ja viikonloput keskenämme kotosalla. Päivät noudattavat toki pitkälti tiettyjä raameja, mutta sisältö ja aikataulut vaihtelevat. Olemme aina olleet melko kovia tekemään ja näkemään kavereita, harvoi

Erityislapsi omanlaisellaan kehityskaarellaan ja omanlaisillaan erityispiirteillä. Tietyt piirteet ja tuen tarpeet toistuvat monilla autismin kirjolaisilla, kirjo kuitenkin on hyvinkin laaja. Minkälainen on meidän erityinen? Itse kokemani suurin ja päivittäinen haaste arjessamme on pojan puhumattomuus. Syksystä lähtien olemme saaneet kuvakortit kommunikaation tueksi, mikä on luonnollisesti lisännyt pojan omia keinoja kommunikoida. Ennen kuvatukea E kommunikoi esineillä (toi esimerkiksi vesilasin halutessaan juotavaa) tai vieden aikuisen kädestä pitäen haluamaansa paikkaan ja hakemalla katsekontaktin esimerkiksi jääkaapilla. E viestii myös ääntelyllä mielialaansa, ääntelyn sävystä voi päätellä onko mieli iloinen vai surullinen. E myös nauraa ja hymyilee paljon. Meillä tuntuu unen tarve vaihtelevan hyvin paljon. Pääsääntöisesti E on nukkunut aina kohtalaisen hyvin. Välillä osuu väliin kuitenkin jaksoja, jolloin valvotaan myöhään, herätään ja valvotaan yöllä ja silti herätään aikaisin

Pitkät pääsiäispyhät käynnissä, minka ansiosta saa monena aamuna peräkkäin herätä rauhassa ja nukkua tavallista pidempään, mikä meillä tarkoittaa herätystä vasta kl. 6 jälkeen. :D Myös ilmat ovat tähän asti suosineet ja olemme ulkoilleet paljon! Yritämme käydä vähän syrjemmässä sijaitsevissa leikkipuistoissa, joissa ei olisi meidän lisäksemme muita leikkijöitä.  Ulkoilut suoritetaan edelleen pääosin vaunujen avulla. Lyhyitä lenkkejä olemme tehneet myös ilman, jolloin E:llä on käytössä valjaat. Tuttuja reittejä E kävelee pääosin hyvin ja oikeaan suuntaan, mutta välillä kävely ilman vaunuja on todella haastavaa. Muutama viikko takaperin ostimme E:lle 16" pyörän apupyörillä. Olisi mahtavaa, jos tänä kesänä pyöräilyintoa löytyisi. :) Valitettavasti ainakin toistaiseksi E malttaa huonosti istua pyörän kyydissä. Vielä suuremman haasteen tuo kypärä, jota ei millään suostuisi päässään pitämään. Vajaa 3 -vuotiaaksi asti pipot, kypärät ja lippalakit antoi hyvin pitää päässä. Viime kesänä

Ajatus blogin kirjoittamisesta on pyörinyt mielessäni jo pitkän aikaa. Viime viikolla 30.3-5.4.2020 vietettiin autismitietoisuuden viikkoa. Suomessakin tällä hetkellä vallitsevan poikkeustilan mukanaan tuomat rajoitukset ja niiden myötä lisääntynyt kotona vietetty vapaa-aika sekä aiemmin mainitsemani tietoisuusviikko saivat viimein tekemään ensimäisen blogikirjoitukseni. Alkuun lyhyesti perheestämme. Asumme kolmihenkisen uusioperheemme voimin pääkaupunkiseudulla. Mieheni työskentelee yrittäjänä kun taas itse työskentelen sairaanhoitajana, mistä johtuen arkemme on toistaiseksi jatkunut vallitsevasta tilanteesta huolimatta melko normaalina. Muutimme mieheni kanssa yhteiseen asuntoon loppusyksystä 2019. Tätä ennen asuin poikani kanssa kahden hänen syntymästään asti. Raskausaikaa varjosti sairastumiseni lymfoomaan ja raskauden aikaiset sytostaattihoidot, joiden merkitystä pojan kehitysviiveeseen ei voida 100% varmuudella poissulkea. Poikani, joka kirjoituksissa esiintyy nimimerkill