Ajatus blogin kirjoittamisesta on pyörinyt mielessäni jo pitkän aikaa. Viime viikolla 30.3-5.4.2020 vietettiin autismitietoisuuden viikkoa. Suomessakin tällä hetkellä vallitsevan poikkeustilan mukanaan tuomat rajoitukset ja niiden myötä lisääntynyt kotona vietetty vapaa-aika sekä aiemmin mainitsemani tietoisuusviikko saivat viimein tekemään ensimäisen blogikirjoitukseni.
Alkuun lyhyesti perheestämme. Asumme kolmihenkisen uusioperheemme voimin pääkaupunkiseudulla. Mieheni työskentelee yrittäjänä kun taas itse työskentelen sairaanhoitajana, mistä johtuen arkemme on toistaiseksi jatkunut vallitsevasta tilanteesta huolimatta melko normaalina. Muutimme mieheni kanssa yhteiseen asuntoon loppusyksystä 2019. Tätä ennen asuin poikani kanssa kahden hänen syntymästään asti. Raskausaikaa varjosti sairastumiseni lymfoomaan ja raskauden aikaiset sytostaattihoidot, joiden merkitystä pojan kehitysviiveeseen ei voida 100% varmuudella poissulkea.
Poikani, joka kirjoituksissa esiintyy nimimerkillä E, on syntynyt syksyllä 2015. Somaattisesti hyvinkin terveenä koko ikänsä ollut iloinen ja hyväntuulinen poika. E kehittyi vauvana karkeamotorisissa taidoissa lähes ikäisensä tavoin. 2 - vuoden iässä saimme neuvolasta lähetteen eteenpäin puheen kehityksen viivästymisen sekä poikkeavan katsekontaktin vuoksi. Tässä kohtaa myös hienomotoriikka oli ikätasoaan jäljessä. Tämä poiki muutaman välietapin kautta hoitosuhteen lastensairaalan autismipäiväkeskuksen asiakkaaksi, jossa olemme nyt kerran vuodessa käyneet tutkimusjaksolla. Tänä vuonna olisi touko-kesäkuussa vuorossa järjestyksessään 3. jakso, mikäli jaksot tällä hetkellä vallitsevasta tilanteesta huolimatta pystytään normaalisti järjestämään. Työdiagnooseina tällä hetkellä lapsuusiän laaja-alainen kehityshäiriö ja autistiset piirteet.
Tällä hetkellä E on 4,5 vuoden ikäinen puhumaton hyväntuulinen, vilkas ja iloinen poika. Kommunikaation tukena käytössä ACC - kuvat, joiden käyttö alkoi onnistua viimein syksyllä 2019. Puheterapiassa E on käynyt nyt muutaman vuoden ajan. Varhaiskasvatuksessa E siirtyi integroituun pienryhmään elokuussa 2019. Saimme vastikään maaliskuun lopussa omaishoitajuudelle myönteisen päätöksen.
Blogissa tulee näkymään lapsiperheen arkea erityislapsen vinkkelistä :)
Koen itse, erityislapsen vanhempana, vertaistuen ja sen kautta kokemusten jakamisen olevan erittäin merkittävä voimavara oman jaksamisen kannalta. Vaikka kirjoitusteni tarkoituksena on toimia paitsi omana "päiväkirjana", toivon niiden myös tuovan jonkinlaista tukea muille erityisperheille.
Ihanaa alkavaa kevättä!
- N & E
Alkuun lyhyesti perheestämme. Asumme kolmihenkisen uusioperheemme voimin pääkaupunkiseudulla. Mieheni työskentelee yrittäjänä kun taas itse työskentelen sairaanhoitajana, mistä johtuen arkemme on toistaiseksi jatkunut vallitsevasta tilanteesta huolimatta melko normaalina. Muutimme mieheni kanssa yhteiseen asuntoon loppusyksystä 2019. Tätä ennen asuin poikani kanssa kahden hänen syntymästään asti. Raskausaikaa varjosti sairastumiseni lymfoomaan ja raskauden aikaiset sytostaattihoidot, joiden merkitystä pojan kehitysviiveeseen ei voida 100% varmuudella poissulkea.
Poikani, joka kirjoituksissa esiintyy nimimerkillä E, on syntynyt syksyllä 2015. Somaattisesti hyvinkin terveenä koko ikänsä ollut iloinen ja hyväntuulinen poika. E kehittyi vauvana karkeamotorisissa taidoissa lähes ikäisensä tavoin. 2 - vuoden iässä saimme neuvolasta lähetteen eteenpäin puheen kehityksen viivästymisen sekä poikkeavan katsekontaktin vuoksi. Tässä kohtaa myös hienomotoriikka oli ikätasoaan jäljessä. Tämä poiki muutaman välietapin kautta hoitosuhteen lastensairaalan autismipäiväkeskuksen asiakkaaksi, jossa olemme nyt kerran vuodessa käyneet tutkimusjaksolla. Tänä vuonna olisi touko-kesäkuussa vuorossa järjestyksessään 3. jakso, mikäli jaksot tällä hetkellä vallitsevasta tilanteesta huolimatta pystytään normaalisti järjestämään. Työdiagnooseina tällä hetkellä lapsuusiän laaja-alainen kehityshäiriö ja autistiset piirteet.
Tällä hetkellä E on 4,5 vuoden ikäinen puhumaton hyväntuulinen, vilkas ja iloinen poika. Kommunikaation tukena käytössä ACC - kuvat, joiden käyttö alkoi onnistua viimein syksyllä 2019. Puheterapiassa E on käynyt nyt muutaman vuoden ajan. Varhaiskasvatuksessa E siirtyi integroituun pienryhmään elokuussa 2019. Saimme vastikään maaliskuun lopussa omaishoitajuudelle myönteisen päätöksen.
Blogissa tulee näkymään lapsiperheen arkea erityislapsen vinkkelistä :)
Koen itse, erityislapsen vanhempana, vertaistuen ja sen kautta kokemusten jakamisen olevan erittäin merkittävä voimavara oman jaksamisen kannalta. Vaikka kirjoitusteni tarkoituksena on toimia paitsi omana "päiväkirjana", toivon niiden myös tuovan jonkinlaista tukea muille erityisperheille.
Ihanaa alkavaa kevättä!
- N & E
Kommentit
Lähetä kommentti